Harvinaista herkkua, arkivapaa. Ei mitään sen kummempia suunnitelmia, enkä kyllä jaksaisikaan. Eilinen meni maatessa. Vuoroin hiosti, vuoroin paleli. Kuumemittari tosin näytti ihan normaalilukemia, joten kuumetta ei sitten tainnut kuitenkaan olla. Muuten vaan olo oli kuin jyrän alle jääneellä.

Nyt on räkis, ihan selkeesti. Nenä tukossa ja poskipäitä jomottelee tuttuun tapaan. Odotan kutsua poliklinikalle, saas nähä tuleeko uusi toimenpide nenäosastoon. Kertaalleen nuo poskiontelot on jo leikattu, eikä yhtään innosta ajatus uudesta toimenpiteestä. Mutta ei tämä jatkuva sairastelukaan mukavaa ole.

Huomenna Tehyn valtuusto tekee taas tärkeitä päätöksiä. Toivon yhä, ettei lakkoon tarvitsisi mennä. Vaikka kyllä se todennäköisemmältä vaikuttaa, että muuta keinoa ei ole. Aihe on pinnalla työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa ja henki on enimmäkseen se, että palkkojen nostamisen aika on nyt tai ei koskaan. Hoitoalan palkkauksen korjaaminen nykyisestä kuopasta toisi niin paljon hyvää kaikille. Mikseivät päättäjät näe sitä?