Tänään oivalsin, miten tajuttoman paljon olen oppinut asioita vuoden aikana. Enpä tiennyt vuosi sitten, mikä on vasovagaalinen heijaste tai kuinka sitä hoidetaan. En tiennyt, miten lasiampulli avataan (oikeesti!) ja alussa sainkin aika monta ampullia rikki. Ja lasinsiruja sormenpäihin. Voisin luetella pitkän listan tietoa, minkä olen omaksunut. Eikä mitään triviaa, vaan ihan käyttökelpoista ja oikeaa tietoa.

Tämä oivallus on tarpeellinen varsinkin nyt. Olen nimittäin ollut tolkuttoman väsynyt ja miettinyt jopa paikan vaihtamista. Olen pohtinut, johtuuko väsymys siitä, että koen lähes päivittäin riittämättömyyden tunnetta, kiirettä ja tilanteita, joissa tietoa/taitoa pitäisi olla enemmän. Ja soimannut itseäni siitä, että en osaa, en opi, väärä ala..Vai onko tämä vuosi vain ollut niin vaativa, että vaatii nyt veroa. Osaltaan mun väsymykseen vaikuttaa varmasti sekin, että olen niin itsekriittinen. Ihan kaikessa vaadin, että mun tulisi osata asiat mieluummin jo eilen. Nyt kun työpaikalle on tullut uutta porukkaa, huomaan millaista se oli mullakin silloin alussa. Ja näen missä menen nyt. Harppaus on valtava.

Kaamos on ohi. Kevään tuloa odotellessa.. You could be happy