klo 6.00 Kännykän herätyskello soi. Siirrän herätystä sujuvasti 15min eteenpäin ja kääriydyn peiton alle.

klo 6.30 Pakko nousta ylös. Vanhin lapsista on jo herännyt. Laahustan vessan kautta keittiöön ja laitan kahvinkeittimen päälle ja teeveden kiehumaan.

klo 7.00 Meikit on naamassa, tukka kammattuna. Kaikki lapset ja puoliso ovat hereillä. Laitan paahtimeen leivät ja nakkaan omat evääni kassiin.

klo 7.15 Pitäisi jo lähteä polkemaan töihin. Etsin työpaikan avaimia.

klo 7.25 Avaimet löytyvät kassin sivutaskusta. Katsoin sieltä kyllä jo parikin kertaa, mutta laukun musta-aukko on tutkimaton.. Heipat perheelle ja lähden työmatkalle. Sää on viileämpi kuin eilen. Olen iloinen uusista hansikkaista, jotka raskin ostaa. Läheisellä rakennustyömaalla on jo työt täydessä vauhdissa. Muitakin aamuvirkkuja siis.

klo 7.35 olen työpaikan pukukaapilla. Huomaan pukeneeni alushousut nurinpäin, mikä huvittaa minua koko loppupäivän. Lisäksi olen ottanut työvaatekärrystä kahdet housut, mutta en yhtään paitaa. Loistavaa.

klo 8.00 ensimmäinen potilas saapuu. Ehdin juuri ja juuri letkuttaa nesteen ennenkuin menen kuuntelemaan raporttia potilaasta. Mietin aamuista miitinkiä. Tehyn edustaja on käynyt kertomassa ajankohtaista uutta työmarkkinatilanteesta. Lakon uhka on mielessä. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

klo "jotain ennen kymmentä" pidämme tauon. Juon kahvin ja syön ruisleipä-evääni. Joku on tuonut kahvihuoneeseen keksejä. Koetan kieltäytyä, mutta lopulta annan periksi houkutukselle. Laihis on hyvällä mallilla, mutta entisiin tapoihin olisi liian helppo sortua.

klo 12 ruokatauko. Olen hoitanut kolmea potilasta. Saanut tukea ja ohjausta sekä kolleegoilta että lääkäreiltä. Olen kiitollinen, sillä olen ollut tässä yksikössä vasta vähän aikaa ja on paljon hommia, jotka ovat entuudestaan outoja. Tulostin viikonlopuksi luettavaa. Opiskelu ei lopu, vaikka valmiin hoitajan paperit taskussa ovatkin. Olo on nyt kuitenkin varmempi kuin alkuviikosta. Olen oppinut aivan valtavasti uutta.

klo 13. tulee vielä yksi potilas. Ja salinvaihto. Toimitan saliin tavarat ja menen vastaanottamaan potilasta.

klo 14. tämän päivän potilaat on minun osaltani hoidettu. Vielä on suljettava salit ja täydennettävä laatikot, laskettava huumelääkkeet. Työn tehtyäni haen kanttinista jugurtin (ja pullan). Olikin yllättävän lyhyt päivä, koska osa porukasta on lähtenyt virkistysiltapäivää viettämään. Heräämössä on vielä hoidettavia.

klo 15.45 työpäivä päättyy. Poljen pyörällä hoitopaikkaan hakemaan nuorimmaista. Kotimatkalla kyselen, miten päivä on mennyt. Nautin kun saan polkea ihan rauhassa, eikä ole kiirettä mihinkään. Joskus kotimatkalla väsyttää meitä molempia niin, ettemme edes juttele. Nyt on kuitenkin perjantai ja tiedän, että saan nukkua kahtena aamuna pitempään. Se piristää. Perjantai on myös siivouspäivä, mutta sekin on vain positiivinen asia.

klo 16.15 laitan päivällisen alulle, pyykkikoneen pyörimään ja rullaan matot lattialta. Lasten syötyä aloitan lakaisemaan lattioita ja pyyhkimään pölyjä.

klo 18.15 enää makuuhuoneet siivoamatta. Väsyttää jo koko siivous. Nälkäkin olisi, kun en malttanut syödä päivällisaikaan. Toisaalta se pulla ja keksi veivät päivittäisistä pointseista liikaa. Pitää säästää muutama piste iltapalaksi. Juon ison lasin sokeritonta vadelmasoppaa, nolla pistettä.

Tähän mennessä on tapahtunut paljon, vaikka tuntuu ettei ole tapahtunut mitään erityistä. Loppuilta menee pyykki-siivoushommissa. Lasten iltatoimet ja omatkin.. klo 20:een mennessä olen taas tolkuttoman väsynyt. Luultavasti menee klo 22:een ennenkuin maltan mennä nukkumaan. Onneksi televisiosta ei tule muuta katsottavaa kuin BB-kooste. Jos nyt sitäkään jaksan katsoa. Yleensä nukahdan ennenkuin se edes alkaa. Päivätyöhön tottumisessa on se hyvä puoli, ettei enää tule valvottua puolille öin.